"No, kyllä", vastasi hän huolettomasti.
Luettuaan sen kysyi hän:
"No, aiotko siirtyä hänen puolelleen — jättää minut?"
"Miten saatat sellaista kysyä? Sällitkö minun lukea oman kirjeesi,
Christina?"
"En, Jack", vastasi hän matkien kiihkeätä äänensävyäni. "Voin varastaa presidentin säästöt, mutta pidän kunniassa hänen luottamustaan."
"Näitkö, mitä hän kirjoittaa minulle McGregorista?"
"Kyllä", vastasi signorina. "Tiedäthän, että se ei ole minulle uutta. Mutta on omituinen sattuma, että eversti on juuri itse käynyt täällä kertomassa minulle samaa. Everstin kosimistapa ei ole sievää — ei läheskään niin sievää kuin sinun, Jack."
Täten rohkaistuna istuuduin hänen viereensä. Luullakseni tartuin hänen käteensä.
"Ethän sinä rakasta häntä?"
"En laisinkaan", vastasi hän.