»Tyttö tulee kuin tuleekin», tiesi hän kertoa.
»Jollei hän tulisi, niin saattaisin ruveta epäilemään kreivitär Helgan hyvää makua», sanoin.
Tyttö tuli. Annoin hänelle aikaa asettaa viinipullon pöydälle, sillä en tahtonut, että hän ällistyksessään pudottaisi sen lattiaan. Fritz kaasi pullosta lasiin ja ojensi sen minulle.
»Onko herra hyvin kipeä?» kysyi tyttö säälivästi.
»Ei, herra ei ole sen huonompi kuin viime kerralla tavatessamme», minä vastasin ja heitin viitan yltäni.
Tyttö parkaisi hiljaa ja löi kätensä yhteen. Sitten hän huudahti:
»Kuningashan se on! Minä sen sanoinkin äidille, heti kun näin hänen kuvansa sanomalehdessä. Suokaa anteeksi minulle!»
»Ettehän te ollenkaan pahoittanut mieltäni», vastasin.
»Ei, mutta kaikesta siitä, mitä me puhuimme.»
»Kaiken sovittaa se, mitä te teitte minun mielikseni — muistattehan!»