»Niin.»
»Mutta saisit sinä kai hyvinkin hänet jälleen tulemaan?» sanoin hymyillen.
»Ehkäpä saisin», hän vastasi.
»Kuulehan, minä tunnen hyvin sinun vetovoimasi», sanoin, ja tyttö punastui ilosta.
»Muuten ei se asia yksistään häntä pidättele täältä. Hänellä on tähän aikaan hyvin paljon askaretta linnassa.»
»Mutta eihän, nyt ole metsästysaika.»
»Ei, mutta hän on siivoojana linnassa?»
»Mitä hullua — onko Johannista tehty sisäpiika?»
Nuorella tytöllä tuntui olevan palava halu lörpötellä kaikki tietonsa.
»Niin, kun siellä ei ole ketään muuta», hän sanoi; »siellä ei ole naisväkeä ollenkaan — ei ainakaan palvelijattaria, tarkoitan. Ihmiset sanovat… mutta ei taida olla oikein, että minä…»