»Ovatko ne asestettuja?»
»Niillä on vain keihäät. Herttua ei tahdo uskoa meille ampuma-aseita.»
Nyt tein viimein rivakan päätöksen. Kapuaminen Jaakopin portaita pitkin oli minulta surkeasti epäonnistunut; senvuoksi minun täytyi yrittää toista keinoa.
»Minä olen luvannut teille sata puntaa», sanoin Johannille. »Mutta minä annan teille tuhannen, jos ylihuomista vastaisena yönä teette sen, mitä teiltä pyydän. Mutta sanokaahan ensiksi, tietävätkö toiset palvelijat lainkaan, kuka teidän vankinne on?»
»Ei, ne luulevat, että se on jokin herttuan vihamies.»
»Ne eivät siis yhtään epäile, että minä en olisi kuningas?»
»Kuinka ne sellaista voisivat uskoa?»
»Kuulkaahan nyt tarkoin! Ylihuomis-yönä kello kahdelta pitää teidän avata linnan valtaovi. Mutta sen täytyy tapahtua täsmälleen kello kaksi.»
»Oletteko te silloin siellä?»
»Älkää kyselkö mitään — tehkää vain, mitä teille sanon. Sanokaa, että tahdotte tuulettaa eteishuonetta, tai mitä vain keksitte.»