Minun vielä puhuessani kuului kadulta huutoja.
»Siellä hän tulee!» sanoi prinsessa. »Se on Strelsaun herttua.»
Minä hymyilin, mutta en vastannut mitään, ja hän palasi paikalleen. Sitten istuimme tuokion ääneti. Melu kadulta vaikeni, mutta eteisestä kuulin askeleita. Rupesin puhelemaan tyhjänpäiväisistä asioista. Siten kului moniaita minuutteja. Minä rupesin vähän ihmettelemään, minne kummaan Michael oli joutunut; mutta sitten arvelin, ettei se minua liikuttanut. Yht'äkkiä löi Flavia hämmästyksekseni kätensä yhteen ja kysyi minulta säikähtyneenä:
»Onko viisasta ärsyttää häntä?»
»Ketä sitten? Mitä sinä tarkoitat? Millä tapaa minä häntä ärsyttäisin?»
»Antamalla hänen odottaa.»
»Rakas serkku, enhän minä käske häntä odottamaan.»
»Saako hän siis tulla sisään?»
»Tietysti, jos sinä haluat sitä.»
Hän katsahti minuun uteliaasti.