»Sitäkään en kiellä», hän sanoi.
»Lähdetään sitten herran nimessä Zendaan», puuskahdin epätoivoisena ja ojensin hänelle käteni, »murskaamaan tuo juuttaan Michael mäsäksi ja tuomaan kuningas takaisin hänen pääkaupunkiinsa!»
Vanhus nousi pystyyn ja katseli minuun ääneti pitkän aikaa.
»Entä prinsessa?» kysyi hän sitten.
Minä laskin pääni käsiini ja murskasin ruusun huulteni ja sormieni välissä.
Sitten tunsin hänen kätensä olkapäälläni, ja hänen äänensä kuului käheältä, kun hän kuiskasi minulle:
»Jumalauta, te olette paras Elphberg koko joukosta! Mutta minä olen syönyt kuninkaan leipää ja pysyn kuninkaan palvelijana. — Niin, Zendaan me lähdemme!»
Ja silloin minäkin nostin päätäni ja puristin hänen kättänsä, ja kummallakin oli meillä kyyneleet silmissä.
YHDESTOISTA LUKU.
Hyvin isoa metsäkarjua pyytämänsä.