— Jumalan kiitos, me olemme eläneet ikämme ilman sivistystä ja kolmannen tyttäremme jo annamme kelpo miehelle, — puhuu huohottaen morsiamen äiti pöydän toisesta päästä sähköttäjän puoleen kääntyneenä. — Jos me teidän mielestänne näytämme sivistymättömiltä, niin miksi käytte luonamme? Menisitte noitten sivistyneittenne luo!

Seuraa vaitiolo. Sähköttäjä on joutunut hämilleen. Hän ei saattanut mitenkään aavistaa, että keskustelu sähköstä olisi tehnyt noin kummallisen käänteen. Vallitsevan vaitiolon luonne on sangen vihamielinen. Näyttää siltä kuin yleinen tyytymättömyys olisi tulossa ja hän katsoo parhaaksi puhdistautua.

— Minä, hyvä Tatjana Petrovna, olen aina kunnioittanut teidän perhettänne, — sanoo sähköttäjä, — ja jos minä nyt tulin puhuneeksi sähkövalosta, niin ei pidä luulla, että olisin tehnyt sen ylpeydestä. Saatanpa juoda maljan teidän terveydeksenne… Olen aina, vieläpä kaikesta sydämestäni toivonut, että Darja Ivanovna saisi kelpo sulhasen. Meidän aikanamme, hyvä Tatjana Petrovna, on vaikea löytää kunnon miehiä. Nykyään jokainen vaanii vain tilaisuutta solmiakseen avioliiton huvin vuoksi tai rahojen tähden…

— Salaviittaus! — huudahti sulhanen punastuen ja räpäyttäen vihaisena silmiään.

— Ei siinä salaviittausta ollut, — sanoi sähköttäjä hätääntyneenä.
— Minä en puhu läsnä olevista. Sanoin sen muuten vaan … yleensä…
Hyvänen aika!… Kaikkihan tietävät, että te rakkaudesta… Ovathan
myötäjäiset mitättömät…

— Eipä, eivät niinkään mitättömät! — loukkaantuu morsiamen äiti. — Puhu sinä, herraseni, mutta älä puhu liikoja! Paitsi tuhatta ruplaa annamme vielä kolme päällysnuttua, sängyn ja koko tämän huonekaluston. Meneppäs muualta ottamaan sellaisia myötäjäisiä!

— En minä mitään… Huonekalusto on todella hyvä … mutta minä tarkotin, että hän suuttuu, niinkuin minä olisin muka salaviittauksia…

— Niin, älkää juonitelko salaviittauksillanne, — keskeyttää morsiamen äiti. — Me kunnioitamme teitä vanhempienne tähden ja kutsuimme häihin, mutta te alatte kaikenmoisia sopimattomuuksia lasketella. Jos te tiedätte todella, että sulhanen nai huvin vuoksi, niin miksi ette ole siitä aikaisemmin mitään maininneet? Olisitte tullut meille ja sanonut suoraan, että niin ja niin on asian laita, että, näet, huvin vuoksi meitä lähentelee… Häpeisit vähäisen! — sanoo morsiamen äiti kääntyen yht'äkkiä itkusilmin sulhasen puoleen. — Minä olen häntä ruokkinut ja juottanut … olen vaalinut pikku tytärtäni kuin silmäterää ja sinä … sinä vaan huvin vuoksi…

— Ja te uskotte tuollaista panettelua? — kivahtaa sulhanen nousten pöydästä ja repien hermostuneesti harjastukkaansa. — Kiitän nöyrimmästi! Ja te, herra Blintshikow, — kääntyy hän sähköttäjän puoleen, — vaikka olettekin vanha tuttava, en salli teidän ruveta vieraassa talossa hävyttömyyksiä puhumaan. Olkaa hyvä ja menkää ulos!

— Mitä te tarkotatte?