— Lähti pois! — mutisi hän, huomattuaan, ettei äiti alkaisi keskustelua.
— Hän näkyy olevan kunnon mies, — sanoi äiti kääntämättä katsettaan käsityöstään. — Raitis, vakava.
— Jumal'avita, en huoli hänestä! — huudahti Pelageja yht'äkkiä, sävähtäen punaiseksi. — Jumal'avita, en huoli!
— Älä hulluttele, et sinä enää mikään lapsi ole. Se on tärkeä askel; täytyy ensin tarkoin harkita, eikä noin umpimähkään huutaa. Pidätkö sinä hänestä sitten?
— Mitä te ajattelette, rouva hyvä! — häpesi Pelageja. — Sanotaan, että … Herranen aika!…
"Jospa sanoisi: en pidä!" — ajatteli Grisha.
— Millainen teeskentelijä sinä oletkaan… No, pidätkö hänestä?
— Hän on niin vanha, rouva hyvä! Hi, hi!
— Valehtelet! — kirahti lapsenpiika suuttuneena toisesta huoneesta. — Neljääkymmentä vuotta ei vielä täyttänyt ole. Mitä sinä nuorella tekisit? Ei pidä kasvoista kaikkea päättää… Ota pois, sillä hyvä!
— Jumal'avita, en ota! — valitti Pelageja.