— Miksi minä olisin velvollinen? — kysyi Lajevski kiihtyneenä.
— Siksi, että sinä houkuttelit hänet miehensä luota ja otit hänet vastuullesi.
— Olenhan sanonut jo ihan selvästi: minä en rakasta!
— Kun et rakastane, niin pidä kunniassa, palvo…
— Pidä kunniassa, palvo … matki Lajevski. — Kuin mitäkin abbedissaa… Sinä olet huono psykologi ja fysiologi, jos luulet, että naisen kanssa elääksesi selviydyt yksistään kunnioittamisella ja palvomisella. Naiselle on ennen kaikkea tarpeen makuuhuone.
— Vanja, Vanja … nuhteli Samoilenko hämillään.
— Sinä olet vanha lapsi, teoreetikko, minä sen sijaan nuori ukko ja käytännön mies, me emme milloinkaan opi ymmärtämään toisiamme. Parasta kun lopetamme koko keskustelun… Mustaa! — huusi Lajevski viinurille, — paljonko olemme velkaa?
— Ei, ei, — virkkoi tohtori hätäisesti ja tarttui Lajevskin käsivarteen. — Minä maksan tämän. Minähän tilasinkin. Merkitse minun laskuuni! — huusi hän Mustaalle.
Ystävykset nousivat ja lähtivät äänettöminä astumaan rantakatua pitkin. Puistikkokadulle kääntyessään he pysähtyivät ja puristivat jäähyväisiksi toistensa kättä.
— Te, herrat, olette liiaksi hemmoiteltuja! — huokasi Samoilenko. — Sinulle on kohtalo lähettänyt nuoren, kauniin, sivistyneen naisen, ja sinä pyrit hänestä eroon; jos minulle Jumala sen sijaan antaisi vaikka kierokylkisen mummon, kunhan olisi lempeä ja hyväluontoinen, niin olisinpa onnellinen! Eläisin hänen kanssaan viinitarhassani ja…