— Pietari-Paavalin linnassako?
— Ei, luullakseni sotalinnassa.
— Vaikka niin, mutta sietäisi tuota lurjusta läksyttää!
Takana meren selällä välähti salama ja valaisi hetkiseksi rakennusten katot ja vuoret. Puistikkokadun kohdalla ystävät erosivat. Tohtorin häivyttyä pimeään ja hänen askeltensa herettyä kuulumasta von Coren huusi hänelle:
— Kunpa ei ilma estäisi meitä huomenna!
— Tokkopa vain! Mutta hyvä olisi, jos niin kävisi!
— Hyvää yötä!
— Mitä — yötä? Mitä sanoit?
Myrskyn ja meren pauhinan ja ukkosen myllerryksen takia oli vaikea erottaa sanoja.
— Ei mitään! — huusi eläintieteilijä ja riensi kotia.