LUUKKAS. Rouva hyvä! Mitä nyt? Herran tähden!
PAPPINEN. Hän piti Topista niin tavattomasti! Aina hän ajoi sillä vieraihin mennessä. Kuinka hän ajoi kauniisti! Kuinka hänen olentonsa oli suloinen, kun hän pingotti ohjaksia! Muistatko? "Topi". "Topi"! Käske tänään Topille antaa enemmän kauroja kuin tavallisesti.
LUUKKAS. Kyllä, kyllä!
(Kova soitto).
PAPPINEN (Vavahtaen). Kuka se on? Sano, etten ota ketään vastaan!
LUUKKAS. Ymmärrän. (Menee perälle).
TOINEN KOHTAUS.
Rva Pappinen (yksin).
PAPPINEN (Katsellen valokuvaa). Nyt sinä näet, kuinka minä osaan rakastaa ja antaa anteeksi… Minun rakkauteni sammuu vasta silloin kun minun sydän-parkani lakkaa sykkimästä. (Hymyilee läpi kyynelten). Etkä sinä edes häpeä? Minä, rakkaani, sinun uskollinen vaimosi, olen hautautunut kamariini ja olen sinulle uskollinen aina hautaan asti, etkä sinä ensinkään häpeä, minun pikku mörököllini. Sinä petit minut, teit ikäviä kohtauksia, jätit minut viikkokausiksi yksin kotiin…