PAPPINEN. Ehdottomasti.
RAUHALA. Kiitän nöyrimmästi! Kirjoittakaa se muistiin. (Kohauttelee olkapäitään). Ja sitten vielä tahdotaan, että olisin kylmäverinen! Kunnallisverojen kantaja kohtasi minut vastikään tiellä ja kysyi: "miksi te yhä olette vihoissanne, herra Rauhala?" Hyvänen aika, kuinka en minä suuttuisi? Minun täytyy saada rahat vaikka silmästä. Lähdin kotoa jo eilen aamuhämärissä, ajoin kaikkien velallisteni luona eikä yksikään heistä maksanut velkaansa! Silloin suutuin kuin rakki, olin yötä, niin piru ties missä, — eräässä juutalais-kapakassa lähellä sitä tavallista ryyppypaikkaa… Viimein tulen tänne aina seitsemänkymmenen virstan päähän kotoa toivoen vihdoinkin saavani, mutta minulle kestitetäänkin "mielentiloja"! Enkö siitä jo suuttuisi?
PAPPINEN. Minä luulen sanoneeni teille selvällä kielellä, että kun pehtori tulee kaupungista, niin silloin saatte.
RAUHALA. Minä en tullut pehtorin, vaan teidän luoksenne! Mitä pirua — anteeksi vaan — teidän pehtorinne minuun kuuluu!
PAPPINEN. Anteeksi, hyvä herra; mutta minä en ole tottunut tuollaiseen puheeseen ja käytöstapaan. Minä en teitä enää kuuntele. (Menee nopeasti vasemmalle).
VIIDES KOHTAUS
Hra Rauhala (yksin).
RAUHALA. Hyvänen aika! Mielentila!… Seitsemän kuukautta sitten on hänen miehensä kuollut! Ja tuleeko minun maksaa vekselit vai ei? Niin, minä kysyn: tuleeko maksaa vai ei? No niin, miehenne on kuollut, sitten se mielentila ja kaikellaiset konstit… Pehtori — piru hänet periköön — on matkustanut jonnekin. Entä mitä minun tulee tehdä? Lentääkö ilmapallolla velkojain luota vai mitä? Tai juosta päin seinää, että luutkin menevät muruiksi? Tulen Pippurisen luo — ei ole kotona, Rajuheimo on mennyt piiloon, Kanasen kanssa jouduin hurjaan sanasotaan ja olin jo lennättää hänet ulos ikkunasta, Kasvanen makasi kuumeessa ja tätä vaivaa — mielentila. Ei yksikään veijari maksa! Ja tämä kaikki johtuu siitä, että olen heitä liiaksi hemmotellut, että olen akka, nahjus, rääsy! Olen ollut heille aivan liian hienotunteinen! Mutta vartokaapas! Kyllä minä vielä näytän! Piru vieköön, nyt ette enää laske leikkiä kanssani! Tähän istun (Istuu) törröttämään siksi kun hän maksaa! Brrr!… Kuinka minua sapettaa! Kiukusta väräjävät pienimmätkin verisuonet selkänahassa ja henkeäni oikein ahdistaa… Hyi, hyvä jumala, oikein on paha ollakseni! (Huutaa). Mies hoi!
KUUDES KOHTAUS.
Hra Rauhala ja Luukkas.