LUUKKAS (Tulee). Mitä tahdotte?
RAUHALA. Tuo minulle kaljaa tai vettä!
LUUKKAS. (Menee).
RAUHALA. Jaa-a! On siinäkin järkeä! Toinen tarvitsee rahoja vaikka silmästä kiskoen ja on jo valmis hirteenkin menemään, mutta tämä vaan ei maksa, sillä, nähkääs, hän on siinä mielentilassa, etteivät raha-asiat voi häntä huvittaa. Se on sitä akkaväen turnyyri-järkeä! Senpätähdén en minä koskaan ole mielelläni puhunut naisten kanssa, enkä tule sitä vastedes tekemäänkään. Minusta on helpompaa istua vaarallisella ruutitynnörillä kuin keskustella naisten kanssa. Brrr! Kylläpäs tuo roikale minut suututti, koska kylmät väreet kulkevat pitkin selkänahkaani! Minun ei tarvitse kuin kaukaa nähdä noita pullollisia olentoja, kun tunnen pohkeissa suonenvetoa. Eikä silloin auta muu kuin huutaa apua.
SEITSEMÄS KOHTAUS.
Hra Rauhala ja Luukka».
LUUKKAS (Tulee ja tarjoo vettä). Rouva on sairas eikä ota vastaan.
RAUHALA. Mene hiiteen!
LUUKKAS (Menee).
RAUHALA. Sairas eikä ota vastaan! Eikä tarvitsekaan. Olkoon vaan vastaanottamatta. Mutta minä jään tänne istumaan siksi kun antaa rahat. Jos hän on viikon sairas, niin istun minä viikon täällä. Jos on vuoden, — istun minä vuoden… Kyllä minä nyt vaan omani otan, rouva-kulta. Minua ei sinun syvä surusi liikuta, eikä edes nuo kuoppaset poskissa. Kyllä ne tiedetään! (Huutaa ikkunasta ulos) Simooni, riisu hevoset valjaista! Ei täältä niin pian lähdetäkään! Minä jään tänne! Sano tallirengille, että antaa kauroja hevosille! Senkin nauta, kuu olet antanut vasemman hevosen sekaantua ohjaksiin! (Matkii). Eihän tuo mittaan tie! (Luonnollisesti). Kyllä minä näytän pian mitä se tekee! (Menee ikkunan luota). Oih!… tavattoman kuuma, kukaan ei maksa velkaansa, nukuin huonosti yön ja sitten vielä tuo musta nunna ja hänen mielentilansa. Päätäni särkee. Jos ottais ryypyn murheesen? Olkoon menneeksi! (Huutaa). Hei, tänne!