— Missä herra on? — kysyi häneltä Tshubikow.
— Murhattiin, herra tuomari.
Tämän sanottuaan rupesi Nikolashka räpyttelemään silmiään ja alkoi itkeä.
— Kyllä se tiedetään, että murhattiin. Vaan missä on hän nyt? Missä on hänen ruumiinsa?
— Sanovat, että ikkunasta on viety ulos ja puutarhaan kuopattu.
— Hm… Tutkinnon tuloksista tiedetään jo keittiössäkin… Inhottavaa! No, veikkonen, missäs sinä olit sinä yönä, jolloin herra surmattiin? Lauantaina toisin sanoen?
Nikolashka nosti päänsä pystyyn, oikasi kaulansa ja mietti.
— En voi muistaa, herra tuomari, — sanoi hän. — Olin ryypyksissä enkä muista.
— Alibi! — kuiskasi Djukowski hymähtäen ja käsiään hykertäen.
— Vai niin. Mutta mistäs se veri on tullut sinne ikkunan alle?