— Saat mennä! — sanoi hän Nikolashkalle. — Vaan sallikaa minun nyt tehdä teille, herra Psekow, eräs kysymys. Te tietysti olitte lauantaina sunnuntaita vasten täällä?
— Olin, me söimme kymmenen aikaan Mark Iwanitshin kanssa iltasta.
— Ja sitte?
Psekow hämmentyi ja nousi pöydästä.
— Sitte… sitte… En tosiaankaan muista, — sopersi hän. — Join paljon sinä iltana… enkä muista milloin ja mihin nukuin… Mitäs te minusta kaikki tähystelette? Niin kuin minä olisin murhaaja!
— Missä te heräsitte?
— Heräsin pereentuvan keittiössä uunilla… Kaikki voivat sen vakuuttaa. Miten jouduin uunille, en tiedä…
— Älkää kiihtykö. Tunsitteko Akulinan?
— Mitäs merkillistä siinä olisi!
— Teiltä hän joutui Kljausowille?