— Herranen aika! — parahtaa rouva. — Hukkunutta heiluttavat! Mitä ihmeitä, Etienne? — päivittelee hän puukhollarille. — Menkää herran nimessä sanomaan, että sitä ei saa tehdä! Ne tappavat hänet! Heiluttaminen on ennakkoluulo! Pitää hieroa ja saada aikaan keinotekoinen hengitys. Menkää, pyydän!
Etienne hypähtää pukilta alas ja lähenee heiluttajia. Hänen katseensa on ankara.
— Mitäs te teette? — kiljasee hän vihaisesti. — Onko tämä laitaa, että tuolla tavoin heilutetaan?
— Mitenkäs sitä muuten? — kysyy kirjuri. — Sehän on hukkunut!
— Mitä sitte, jos on hukkunut? Hukkumisesta pyörtyneitä ei saa heiluttaa, vaan hieroa. Kaikissa almanakoissa neuvotaan siten. Antakaa olla heiluttamisen! Kuuletteko tahi paikalla tehdään protokolla! Juovat, heittiöt, itsensä täyteen ja sitte miestä heiluttamaan! Rentut!
Kirjuri kohottelee hämillään olkapäitään ja poistuu syrjemmä. Heiluttajat laskevat kulin maahan ja katsovat ihmeissään vuoroon rouvaan, vuoroin Etienneen. Hukkunut retkottaa jo silmät kiinni ja hengittää raskaasti.
— Juopot! — ärjäsee taas Etienne.
— Rakas ihminen! — sanoo Anisim hengästyneenä ja painaen kättään sydämmelleen. — Stepan Iwanits, miksi moititte? Juoppo juo läämältään, mutta me vain vähän pyhän kunniaksi… jumalankuviakin kanneltiin. Ei suinkaan me, herra nähköön, sikoja olla, ettei ymmärrettäisi.
— Heiluttaa ei saa! Pitää hieroa! Riisukaa vaatteet pois ja ruvetkaa hieromaan!
— Hoi, pojat, hieromaan!