— Heti paikalla tulen! — huusi hän.
— Karkuun läksi, — naurahdin minä tulipunaisena häpeästä ja uskaltamatta katsoa vaimoni silmiin. — Somaa, eikö totta, Sonja? Julman omituinen… Ja katsoppas huonekaluja… Pöytä seisoo kolmella jalalla, piano on kuin halvauksen saanut, kukkuva kello…
— Mikäs se on tuo kuva tuolla seinällä? — kysyi vaimoni.
— Se on sijaisen muotokuva, kun hän vielä oli seminaarin johtajana… Näetkö, "Anna" on rinnassa… Se on arvokas mies… Minä… (tässä minun täytyi aivastaa).
Ei mikään sentään hävettänyt niin kuin haju… Haisi viinalle, märänneille appelsiineille, tärpätille, jolla setä suojeli itseään koiperhosia vastaan, kahvin poroille y.m. Huoneeseen astui serkkuni Milja, pieni koulupojan rehvana, jolla oli suuret hörökorvat. Hän raapasi jalallaan… Siistittyään pöydän appelsiinin kuorista, hän otti sohvalta tyynyn ja mennessään pyyhkäsi nuttunsa hihalla pianolta pölyä… Nähtävästi oli hänet laitettu huonetta siistimään…
— Tässä minäkin jo olen! — kuului viimein sedän ääni ovelta, johon hän oli ilmestynyt liivin nappia kiinni pannen. — Hyvin hauskaa, erittäin hauskaa! Käykää, olkaa hyvä, istumaan! Älkää vain sohvalle käykö, sen takajalka on rikki. Istu, Sonja!
Me istuuduimme. Syntyi äänettömyys, jonka kestäessä setä silitti polviaan ja minä koetin olla katsomatta vaimooni.
— Juuh, — alkoi setä pannen sikarin palamaan (vieraiden aikana poltti hän aina sikaria). Sinä olet siis nainut mies… juu, juu… On se hyväkin yhdeltä puolen… Aina rakas olento luona, mutta toisekseen kun lapsia tulee, niin jo siinä äläkkä nousee! Kelle kenkää, kelle nuttua, ketä kouluun, sanalla sanoen kauheaa. Minun vaimoni onkin Jumalan kiitos kansoittanut puolet maailmaa.
— Kuinka te jaksatte? — kysyin, haluten muuttaa keskustelunainetta.
— Huonosti, veikkonen! Tässä olen viikkokauden vetelehtinyt… Rintaa korventaa, viluttaa, hiottaa… Vaimoni käskee ottamaan kininiä ja olemaan suuttumatta, mutta senkö sitä voi olla… Tänä aamuna käskin lunta luomaan kadulta, mutta ei kukaan tikahdakaan paikaltaan enkä minä itse sairas mies mihin kykene. Min'oon kivuloinen, heikko… Minua vaivaavat sisäiset hemoroidit.