Bukin tuokioisen ajatteli ja sanoi sitte:

— Viisi henkeä on jo käynyt ja kaikki samanlaisia kuin tämäkin…
Ah, mikä onni! Se on kai otettava se entinen uudelleen.

TUPAKAN VAHINGOLLISUUDESTA.

Monologi-näytelmä.

HENKILÖT: Markel Iwanitsh Njuhin, vaimonsa, naiskasvatuslaitoksen hoitajattaren mies.

Njuhin (mahtavasti astuen luentosaliin kumartaa, korjaa liiviä ja alkaa juhlallisesti):

— Hyvät naiset ja herrat! Vaimolleni oli esitetty, että minä hyväätekevässä tarkotuksessa pitäisin täällä jonkun helppotajuisen luennon. Tosioppisuus on vaatimaton, se ei pidä pöyhkeilemisestä, mutta katsoen mainitsemani tarkotuksen tärkeyteen, suostui vaimoni esitykseen ja sentähden olen nyt tässä. En ole mikään professori enkä ole tekemisissä korkeiden oppiarvojen kanssa, mutta ei kellekään teistä ole tietämätöntä, että minä… että minä (sotkeutuu ja hätäisesti silmäilee paperia, jonka vetää liivintaskusta)… että minä jo kolmekymmentä vuotta herkeämättä, uhraten terveyteni ja elämäni onnen, tutkiskelen ankarasti tieteellistä luonnetta olevia kysymyksiä ja ompa paikallisissa lehdissä painettukin tieteellisiä kirjotuksiani. Niimpä esim. viime vuonna syyskuussa ilmestyi minulta artikkeli "Kotieläinten vahingollisuudesta" nimimerkillä "Faust". Näinä päivinä olen antanut erään lehden toimitukselle pitkän artikkelin "Teeismin ja kahvismin vahingollisuudesta organismille". Tämänpäiväisen luentoni esineeksi olen taas valinnut vahingollisuuden, jota tupakan käyttäminen ihmiselle tuottaa. Yhdessä luennossa on tietysti vaikea esittää asiaa koko laveudessaan, mutta koetan olla lyhytsanainen ja mainitsen vain pääasiat. Sitä ennen on minun kuitenkin tehtävä eräs huomautus… Kansantajuisuus on yleensä vahingollinen. Se juurruttaa ihmisiin pintapuolisuutta, harrastusta saavuttaa helpolla tavalla tietoja ja välinpitämättömyyttä vakavaan, tositieteelliseen työhön. Minä olen kansantajuisuuden vihollinen ja tässä kohden olen eri mieltä useiden oppineiden, esim. Vogtin, (tirkistää paperiin) ja Müllerin kanssa. Vasta viime vuonna lähetin näille tiedeveljilleni kirjeen kummallekin, jossa esitin kantani kansantajuisuuskysymyksessä, mutta vastausta en ole heiltä saanut luultavasti sentähden, etten kirjeitäni varovaisuuden vuoksi vakuuttanut, vaan lähetin tavallisina. Kansantajuisuuden vihollisena on minun pysyttävä tieteen ankarissa rajoissa, ja teitä taas, kuulijana, pyydän tuntemaan aineen tärkeyden koko laveudessaan ja esiintymään luentoni suhteen asianmukaisella arvokkuudella… — Jos ken on kevytmielinen, ken pelkää ankarasti tieteellistä esitystä, hän olkoon kuuntelematta ja poistukoon! (Tekee mahtavan viittauksen kädellään ja korjaa liiviään). Siis alkakaamme… Luentoni alussa olisi minun pitänyt tehdä historiallinen huomautus siitä, milloin tupakka ensi kerran keksittiin ja minkä aatteiden assosiatsionin kautta ihmiskunta on joutunut myrkyttämään itseään tällä kauhealla myrkyllä; mutta ajan vähyyden tähden minun täytyy alkaa kaikista tärkeimmästä kohdasta… Pyydän huomiotanne. Varsinkin pyydän läsnäolevien herrojen lääkärien huomiota, jotka esityksestäni voivat hyötyä monta tärkeää asiaa, koska tupakkaa, huolimatta sen vahingollisesta vaikutuksesta, käytetään myöskin lääkkeenä. Niimpä v. 1871 helmik. 10 p:nä määrättiin sitä vaimolleni (kurkistaa paperiin). Tupakka on elimellinen orgaani. Sitä saadaan minun mielipiteeni mukaan kasvista Nicotiana Tabacum,joka kuuluu heimoon Solaneae. Se kasvaa Amerikassa. Kokoonpanoltaan on siinä pääosana kauhea, turmiollinen nikotinimyrkky, joka minun mielipiteeni mukaan ei ole mitään muuta kuin… kuin (kurkistaa paperiin ja lukee tavuttain) kuin juokseva nitridi alkoloidi-amiaki, jossa kaikkien vedyn osien sijasta on kolmiatominen radikali, joka tieteessä tunnetaan nimellä nikotelina… Kemiallisesti on siinä minun mielipiteeni mukaan kymmenen atomia hiiliainetta, neljätoista atia vetyä ja kaksi… atomia… asotia (hengästyy ja tarttuu rintaansa, jolloin pudottaa paperin). Ilmaa! (Pysyäkseen pystyssä hakee tasapainoa käsin ja jaloin). Oh… heti paikalla jatkan… täytyy levähtää… Kohtsillään… Tahdon voimallani karkoitan kohtauksen… (Hakkaa nyrkillään rintaa). Riittää… uh! (Hetkisen paussi, jonka kestäessä Njuhin puhkaen kulkee edestakaisin näyttämöllä) Monet ajat… olen potenut ahdistuskohtauksia… astmaa… Tämä tauti alkoi minussa v. 1869, syysk. 13 p:nä samana päivänä, jolloin vaimolleni syntyi kuudes tytär Veronica… Kaikkiaan on vaimollani täsmälleen yhdeksän tytärtä, poikia taas ei ainoatakaan, josta vaimoni onkin erittäin iloissaan, koska poikia naiskasvatuslaitoksessa olisi monessa suhteessa hankala pitää. Koko laitoksessa on vain yksi ainoa mies — se olen minä. Mutta, oo kunnioitettavimmat perheet, jotka olette uskoneet lastenne kohtalon vaimoni käsiin, olkaa minuun nähden aivan levollisia! Vaimoni on niin taktillinen, että nuoret neidot eivät näe minussa niin paljon toisen sukupuolen edustajaa kuin esimerkiksi kelpaavan henkilön, jossa he voivat tutkia sen korkeimman yhteiskunnallisen järjestysmuodon edustajan esikuvaa, jota perheenisäksi sanotaan. Tosiaankin, ajan vähyyden tähden älkäämme poiketko aineestamme… Mihinkäs minä pysähdyinkään? Oh! Ahdistuskohtaus keskeytti kaikista hauskimmassa kohdassa. Mutta ei pahaa ilman hyvää. Minulle ja teille varsinkin teille, herrat lääkärit, tämä kohtaus on mitä kaunopuhelijain opetus! Luennossa ei ole ainoatakaan ilmiötä ilman vaikutinta. Etsikäämme siis vaikutin tämänpäiväiseen kohtaukseeni… (Vie sormen otsalleen ja miettii). Niin! Ainoa keino ahdistusta vastaan on olla syömättä raskasta, kiihottavaa ruokaa… minä näet lähteissäni tälle luennolle sallin itselleni pienen ylellisyyden. Teille on huomautettava, että vaimoni kasvatuslaitoksessa paistettiin tänään bliniä. Jokainen kasvatti saa paistin asemasta päivälliseksi yhden blinin. Olen vaimoni mies eikä ole ehkä paikallaan ruveta minun ylistämään tuota jaloa henkilöä, mutta vannon, ettei missään ruokita niin järkevästi, hygienisesti ja tarkoituksenmukaisesti kuin vaimoni kasvatuslaitoksessa. Sen minä voin itse todistaa, sillä vaimoni kasvatuslaitoksessa minulla on kunnia olla talouspuolen hoitajana. Minä ostan tavarat, pestaan palvelijat, teen joka ilta vaimolleni tilin menoista, ompelen vihkoja, keksin keinoja hyönteisten hävittämiseksi, puhdistan ilman pulveriseeraamalla, pidän luvun pesuun annetuista vaatteista, katsastan, ettei samaa hammasharjaa saa käyttää useampi kuin viisi kasvattia ja ettei samaa pyyhinliinaa käyttäisi useampi kymmentä. Tänään oli vuoroni antaa keittiöön niin paljon jauhoja ja voita, että se täsmälleen vastaa kasvattien lukumäärää. Minun oli aamusta pitäen oltava keittiössä pitämässä töitä silmällä. Kuulijani, älkää luottako palvelijoihin! Oo, usein, usein olen piikojen siivottomuuden ja typeryyden tähden menettänyt vaimoni luottamuksen! Joka kerran kun ilman luvatta poistuin keittiöstä, piiat tekivät tyhmyyksiä ja lopputuloksena oli suojelijattareni oikeutettu viha.

Totta kyllä, rangaistukseni olen kantanut kaikella nöyryydellä, mutta tappio, jonka varomattomuuteni oli tuottanut, oli korvaamaton. No niin, tänään paistettiin bliniä. On muistettava, että blinit olivat tarkotetut vain kasvateille. Vaimoni perheen jäsenille taas oli valmistettu paistia, joksi esineeksi oli katsottu vasikan takajalka, jota oli säilytetty kellarissa edellisen viikon perjantaista asti. Minun vaimoni ja minä tulimme johtopäätökseen, että jollemme tänään paista tuota jalkaa, niin voisi se huomiseksi jo pilaantua. Mutta etemmä… Kuulkaahan, mitä nyt seuraa! Kun blinit olivat paistetut ja luetut, laittoi vaimoni sanan keittiöön, että kasvatit ovat taas rangaistut menettämään blininsä. Näin muodoin kävi selville, että oli paistettu kokonaista viisi liikaa bliniä. Mihin ihmeelle panna ne, mihin? Antaako tyttärille? Mutta vaimoni on kieltänyt tyttäriä syömästä tahdasta. Tiedättekö, kuinka kävi? Mihin ne pantiin? (Huokaa ja pyörittää päätään). Oo sinä rakastava sydän! Oo, hyvyyden enkeli! Hän sanoi: "syö itse blinisi, Markesha!" Ja minä otin ja söin juotuani alle ryypyn viinaa… Kas siinä se on se kohtauksen syy! Da ist Hund begraben! Tosiaankin… (katsoo kelloaan) olemmepa hieman poikenneet aineesta. Jatkakaamme! Kemiallisesti on siis nikotini kokoonpantu… pantu… (hermostuneesti haroo taskujaan ja vilhuu ympäriltään paperia). Kehohan teitä muistamaan sen kaavan! Kemiallinen kaava — se on kuin johtotähti (huomattuaan paperin pudottaa sille nenäliinansa). Kun on kysymyksessä kaava, silloin olen minä turhantarkka ja järkähtämätön. Kasvatin täytyy muistaa kaavat yhtä hyvin kuin oman nimensä (nostaa paperin yhdessä nenäliinan kanssa). Olen unohtanut sanoa teille, että vaimoni kasvatuslaitoksessa on minun toimenani paitsi taloudenhoitoa matematikan, fysikan, kemian, maantieteen, historian ja havainto-opin opettaminen. Paitsi näitä tieteen haaroja opetetaan vaimoni kasvatuslaitoksessa ranskan, saksan ja englannin kieliä, kirjallisuudenhistoriaa, uskontoa, käsitöitä, piirustusta, musikia, tanssia ja seurustelutapoja. Kuten huomaatte, siis laveampi kurssi kuin kimnaaseissa! Entä ruoka! Entä mukavuus! Ja kaikista ihmeellisintä on se, että tämä hyvyys lankeaa itse kullekin äärettömän mitättömästä maksusta! Vakinaiset kasvatit maksavat kolmesataa, puolivakinaiset kaksisataa ja ulkokasvatit sata. Tanssista, musikista ja piirustuksesta on eri maksu vaimoni sopimuksen mukaan. Erinomainen kasvatuslaitos! Se sijaitsee Kissa- ja Viiskorwakatujen kulmassa alikapteenin lesken talossa. Vaimoani voi puhuttelua varten tavata kotona joka aika ja kasvatuslaitoksen ohjelmia saa ostaa ovenvartijalta 50 kop. kappale… (katsoo paperiin). No niin, kehoitan siis painamaan kaavan muistiin! Kemiallisesti on nikotini kokoonpantu kymmenestä atomista hiiltä, neljästätoista vetyä ja kahdesta asotia. Pyydän kirjottamaan muistiin… Se on näöltään väritöntä nestettä ja haisee ammoniakille (ottaa taskustaan rasian ja nuuskaa). Tupakassa on paitsi tupakkahappoa ja nikotinia, myöskin selvä kanvertin haju (aivastaa). Jättäen syrjään nikotelinin ja nikotianin (aivastaa) kohdistakaamme koko huomiomme nikotiinin (kuivaa nenäänsä). Mitä ihmeitä? Oikeastaan on meille tärkeää nikotinin välitön vaikutus (katsoo nuuskarasiaan) hermosolmuihin ja ruuansulatuskanavan lihaksiin. Herranen aika! Taasenkin! (Aivastaa). Mutta minkä niille kelvottomille tytön ilkiöille tekee? Eilen panivat ne nuuskarasiaani puuderia ja tänään jotain kirvelevää, haisevaa totkua… (aivastaa ja hieroo nenäänsä). Tämä on ilettävää! Senkin siivottomat heittiöt! Herra ties, minkä jomotuksen mokoma sotku saa aikaan sieramissa! Hyi!… Te ehkä huomaatte tästä heidän menettelystään, ettei vaimoni kasvatuslaitoksessa vallitse ankara kuri? Ei, kuulijani, siihen ei ole syynä kasvatuslaitos! Ei ensinkään! Syynä on yhteiskunta. Te olette syypäät! Perheen on käytävä käsikädessä koulun kanssa, mutta niinkö on laita? (Aivastaa). Ottakaa esimerkiksi vaimoni perhe… Tämä perhe on aina kulkenut käsikädessä vaimoni kasvatuslaitoksen kanssa, saatte uskoa, ettei ainoakaan vaimoni tyttäristä tohdi tehdä moista työtä vanhaa opettajaansa kohtaan! Mutta se sikseen! (Aivastaa). Sikseen… Nikotini saattaa vatsan ja suolet tetaniseen tilaan, s.o. tilaan, jota kutsutaan: tetanus! (Paussi). Huomaan useiden kasvoilla hymyä… Nähtävästi eivät kaikki kuulijat ole oivaltaneet käsiteltävänämme olevan aineen arvoa. Teidän joukossanne, on myöskin sellaisia, jotka pitävät sopivana nauraa, silloin kun puhujalavalta kaikuu ankaran tieteen pyhittämiä totuuden sanoja! (Huokaa raskaasti). Tietysti minä en uskalla teitä muistuttaa, mutta… vaimoni tyttärille sanon minä aina: "älkää naurako sille, mikä on naurun yläpuolella!" (Aivastaa). Vaimollani on yhdeksän tytärtä. Vanhin Anna on 27-vuotias, nuorin 17. Kunnioitettavat läsnäolijat! Kaikki, mitä luonnossa vain on kaunista, puhdasta, suurta, kaikki se on kertynyt noihin yhdeksään nuoreen, siveään olentoon! Antakaa anteeksi tämä innostukseni ja… ääneni vapiseminen, sillä teidän edessänne on onnellisin isä! (Huokaa). Kuinka vaikeaa onkaan meidän aikoina saada miestä! Äärettömän työlästä! Ja tuskin yhdellekään ainoalle saa! (Nyökyttelee päätään). Ah, nuoret miehet! Itsepäisyydellänne ja aineellisella suunnallanne riistätte te itsellänne yhden korkeimpia nautintoja, perhe-elämän onnen! Oi, jospa tietäisitte mitä se on! Olen elänyt vaimoni kanssa 33 vuotta ja voin vakuuttaa, että ne ovat olleet elämäni parhaimmat vuodet. Ne ovat kuluneet kuin suloinen tuokio… (itkee). Kuinka usein olenkaan häntä vihoittanut heikkoudellani! Vaimo parkani! Vaikka olenkin nöyrästi ottanut vastaan rangaistukset, millä sitte olen palkinnut hänen vihansa? (Paussi). Vaimoni tyttäret ovat näin kauan olleet menemättä naimisiin siitä syystä, että he ovat kainoja ja siksi, etteivät miehet saa heitä koskaan nähdä. Pitoja ei vaimoni voi pitää… päivällisille ei kutsu koskaan ketään, mutta… voin sen teille sanoa salavihkaa… (astuu lähemmä ja kuiskaa), vaimoni tyttäriä voi nähdä suurina pyhinä heidän tädillään Natalia Semjonowna Saweiljuhinilla, samalla henkilöllä, jolla on kaatuva ja joka keräilee vanhoja rahoja… Siellä on kestitystäkin… Ja kun siellä ei satu olemaan vaimoani, niin voi… (lyö luunapin leukansa alle). Vaan… tosiaankin… ajan vähyyden tähden älkäämme poiketko aineestamme… Minä puhuin viimeksi tetanuksesta… Muuten… (katsoo kelloa)… jääköön seuraavaan kertaan. (Korjaa liiviään ja astuu mahtavasti pois).

MATKAN VARRELLA.

Kultapilvi yönsä lepäeli
Jättivuoren rinnoill' ylevillä…