PIIPPURINEN. Mutta teidän Lomosten suvussa kaikki ovat olleet hassuja!
NAIMA. Kaikki, kaikki, kaikki!
PIIPPURINEN. Iso-isänne oli juoppohullu ja nuorempi tätinne karkasi sen arkkitehdin kanssa ja niin poispäin…
LOMONEN. Ja teidän äitinne oli ontuva (tavottaa sydäntään). Aih!
Kyljessä rapsahti… Päässä jyskyy… Herranen aika!… Vettä!
PIIPPURINEN. Vaan teidän isänne oli kova kortinlyöjä ja ahmatti!
NAIMA. Ja täti sellainen juoru-akka, että niitä on vähän!
LOMONEN. Aih, vasen jalka on puutunut… Te olette vehkeilijä… Oh, sydän!… Eikä se ole kenellekään enää salaisuus, että te ennen vaaleja kavalsitte… Silmissäni säkenöi…. Missä on minun hattuni?
NAIMA. Kurjaa, epärehellistä, inhottavaa!…
PIIPPURINEN. Ja te itse olette oikea luihu, viekas ja juonikas ihminen!
Niin juuri!
LOMONEN. Kas tuossa on hattuni… Aih, sydän… Minne mennä? Missä ovi? Oh!… Kuolen, luultavasti… Jalkani on hervoksissa… (Menee ovelle perällä).