LOMONEN. Säkeniä… Sumua… Missä minä olen?
PIIPPURINEN. Naikaa pian nyt — ja sitte hiiteen! Hän suostuu kyllä.
(Yhdistää Lomosen ja Naiman kädet). Hän suostuu ja niin poispäin.
Minä siunaan teitä ja niin poispäin. Mutta jättäkää minut vaan
rauhaan!
LOMONEN. No? Mitä? (Kohoten). Ketä?
PIIPPURINEN. Hän suostuu! No? Suudelkaa nyt ja… ja piru teidät sitten vieköön!
NAIMA (Voihkii). Hän elää… niin, niin, kyllä minä suostun…
PIIPPURINEN. Suudelkaa!
LOMONEN. No? ketä? (Hän ja Naima suutelevat). Hyvin hauskaa…
Sallikaahan, mistä on kysymys? Jaa, niin, ymmärrän… Sydän… rapsaus…
Minä olen onnellinen, rakas Naima… (suutelee hänen kättään). Jalka on
puutunut…
NAIMA. Minä… minä olon myöskin onnellinen…
PIIPPURINEN. Aivan kuin raskas kuorma olisi pois hartioilta… Ah!
NAIMA. No.. . myöntäkää edes nyt, että Hessu on huonompi Ressua.