LOMONEN. Kaikki tietävät, että — oh, sydän! — että vaimovainajanne tukisteli teidä… Aih! Ja-jalka… ra-rapsaa… Minä kaadun, kaadun!
PIIPPURINEN. Ja sinä olet emäntäpiikas tohvelin alla!
LOMONEN. No, kas, kas niin… Nyt sydän halkes! Olkapää helti… Missä on minun olkapääni?… Kuolen! (Kaatuu nojatuoliin). Lääkäri! (Menee tainnoksiin).
PIPPURINEN. Poika-nulikka! Keltanokka! Lörppösuu! Minun on paha olla!
(Tuo vettä). Paha olla!
NAIMA. Tuommonen metsästäjä! Ette pysy edes hevosen selässä!
(Isälleen), Isä! Mikä häntä vaivaa? Isä! Katsohan, isä! (Vaikeroi).
Lomonen! Hän on kuollut!
PIIPPURINEN. Minun on paha olla! Henkeä ahdistaa!… Ilmaa!…
NAIMA. Hän on kuollut? (Nykii Lomosta hihasta). Lomonen! Hyvä Lomonen!
Mitä me olomme tehneet? Hän on kuollut! (Kaatuu nojatuoliin).
Lääkäri, lääkäri! (Hysterinen kohtaus).
PIIPPURINEN. Oh!… Mitä nyt? Mikä sinun on?
NAIMA (Voihkii). Hän kuoli!… kuoli!
PIIPPURINEN. Kuka kuoli? (Katsottuaan tarkemmin Lomosta). Todellakin! Kuoli! Herranen aika! Vettä! Lääkäriä!… (Tarjoaa Lomoselle vettä vieden lasin suuhun). Juokaa!… Ei, ei juo… Hän on siis kuollut ja niin poispäin… Onnettomin olen ihmisistä! Miksi en ammu kuulaa kallooni? Miksi en vieläkään ole leikannut kurkkuani poikki? Mitä odotan? Antakaa minulle veitsi! Antakaa pyssy! (Lomonen hievahtaa). Hän virkoo… Juokaa vettä!… Niin…