— Me emme suinkaan, teidän ylhäisyytenne, ole näitä keksineet…
Jumala varjelkoon… Olemme vain ottaneet esimerkkiä…
— Selitähän, Svisdulin, millä tavalla pelasitte! Minä näin ja kuulin, kuinka löitte minut Rybnikovilla… No, mitä sinä naamaasi rypistelet? Enhän minä sinua syö! Kerro!
Svisdulin ujosteli ja arasteli kotvan aikaa. Vihdoin, kun Peresolin alkoi suuttua, pärskyä ja punastua kärsimättömyydestä, hän totteli. Koottuaan kortit ja sekoitettuaan ne hän levitteli niitä pöydälle ja rupesi selittämään:
— Jokaisella valokuvalla, teidän ylhäisyytenne, samoin kuin jokaisella kortilla, on määrätty arvonsa… merkityksensä. Ja aivan samalla tavalla kuin korttipakassa on tässäkin 52 korttia ja neljä maata… Rahatoimikamarin virkamiehet ovat herttoja, lääninhallituksen — ristejä, kansanvalistusministeriön — ruutuja ja valtiopankin virkailijat — patoja. No niin… Todelliset valtioneuvokset ovat ässiä, valtioneuvokset — kuninkaita, neljänteen ja viidenteen arvoluokkaan kuuluvien virkamiesten rouvat ovat rouvia, kollegineuvokset — pamppuja, hovineuvokset — kymppejä ja niin edespäin. Minä, esimerkiksi, — tuossa on minun korttini — kolmonen, koska olen lääninkirjuri…
— Kas vain… Minä olen siis ässä?
— Niin, ristiässä… ja teidän ylhäisyytenne puoliso on ristirouva…
— Hm!… Tämähän on vitsikästä… Koetetaanpas pelata, niin saamme nähdä!…
Peresolin heitti päällystakin yltään ja istuutui pöydän ääreen epäilevästi hymyillen. Virkamiehet kävivät hänen käskystään myöskin istumaan ja peli alkoi…
Kun vahtimestari Nasar kello seitsemän aamulla tuli lakaisemaan päivystyshuoneen lattiaa, oli hän haljeta ällistyksestä. Näky, joka häntä kohtasi hänen astuessaan sisään luuta kädessä, oli siinä määrin hämmästyttävä, että hän muistaa sen tätä nykyä vielä silloinkin, kun tarpeeksi ryypättyään makaa tajuttomana: Peresolin seisoi kalpeana, unisena ja pörröisenä Nedojehovin edessä ja pidellen tämän takinnapista puhui:
— Mutta koetahan toki käsittää, että sinun ei olisi pitänyt lyödä Shepeljovia pöytään, koska kerran tiesit, että minulla oli kädessä minä itse ja kolme muuta. Svisdulinilla oli Rybnikov rouvineen, kolme kimnaasin opettajaa sekä vaimoni, Nedojehovilla pankkilaisia ja kolme pientä lääninhallituksesta. Sinun olisi pitänyt alkaa Kryshkinilla eikä välittää siitä, että he löivät rahatoimikamaria! He tietysti pelasivat niinkuin heille oman ymmärryksensä mukaan parhaiten sopii!