"Ette rupea, parooni!" väitti Zwiebusch.
"Miksi en?"
"Siksi, että se on mahdotonta… Minulla oli kunnia saada korvapuusti eräältä sangen korkealta henkilöltä, ei miltään pikku ihmiseltä. Mikään luoti ei voi saavuttaa häntä. Eikä teidän huoli käydä minua puolustamaan. Tyttäreni oikkuilee!"
"Mitä höpiset! Minusta on samantekevää, kuka ikinä sinua on loukannut.
Minun luotini, jos niin tarvitaan, voi saavuttaa kenet tahansa… Kerro,
Ilka. Minä autan sinua."
Änkyttäen ja syvään huoaten Ilka ilmaisi Arthur von Saynitzille huolensa. Kun hän kertoessaan ehti siihen kohtaan, jolloin kreivitär Goldaugen kohotti ruoskan, synkistyi paroonin katse.
"Oliko se siis … nainen?" kysyi hän.
"Oli, kreivitär Goldaugen…"
"Hm… Jatka…"
Parooni oli pelottavan kalpea ja pyyhkäisi kädellään otsaansa.
"Jatka, jatka… Minä kuuntelen… Nainenko häntä löi? Eikä mies?"