"Hän uskaltaa rakastaa häntä!" mutisi tyttö. "Mutta ei! André!
Jumalan tähden!"
Reportteri nousi polviltaan, löi kädellään tomun housuistaan ja meni
Ilkan luo.
"André… Tahdon rakastaa teitä, mutta täyttäkää ensin yksi pyyntöni."
"Minkä vain tahdotte! Tuhat pyyntöä, aarteeni!"
"Tähän saakka en ole tahtonut sitä tehdä, mutta… nyt olen pakotettu siihen… Valitsen teidät kostajakseni… Oletteko milloinkaan käynyt minun kotimaassani?"
Nojaten reportterin olkaa vasten Ilka alkoi puhua kuiskaten hänen korvaansa. Hän puhui kauan, kiihtyneesti, viittoillen käsillään. Reportteri kirjoitti jotakin taskukirjaansa.
"Teettekö sen?" kysyi Ilka.
"Teen… Minäkin vihaan häntä sen jälkeen, mitä olen kuullut teiltä…"
"Matkustakaa heti!"
"Mutta kuinka voitte tietää, olenko täyttänyt tehtäväni?"