Vasiljev ei vastannut. Hetken vaiettuaan hän kysyi:
— Mihin aikaan menette levolle?
— Kuudelta aamulla.
— Entä koska nousette?
— Kahden, kolmen tienoissa.
— Mitä teette levolta noustuanne?
— Juomme kahvia… ja seitsemältä syömme päivällistä.
— Mitä teillä on tavallisesti päivälliseksi?
— Lihalientä tai kaalikeittoa, pihviä ja jälkiruoka. Meidän emäntämme pitää tytöistään hyvää huolta. Mutta miksi sitä kysytte?
— No… puhellakseni…