Sen vuoksi koetettiin sunnuntaita ja se onnistuikin paremmin. Joutilaita on silloin paljon, erittäin suuremmissa kylissä. Ja suvella, kun ei muutakaan ajan vietettä ole, eikä koko päivää jakseta maata, kävellään kansan-juhlaan.
Alussa oli vaikeata juhlain toimittajoille saada mitään tehokasta matkaan.
Sillä paljaat isänmaalliset puheet, joita pidettiin, eivät näkyneet innostuttavan juuri keitään. Kuuliat olivat siksi vielä liian tylsiä. He vetivät joko suutansa nauruun taikka osoittivat muuten tyhmää muotoa.
Ainoastaan silloin he vähän pystyttivät korviansa auki, kun puhuttiin herrain vallasta. Jokaisen mielestä olisi hyvä, jos saataisiin tuo valta herroilta pois.
Tosin ei Onkiveden pitäjässä ollut sanottavaa herrasmiesten valtaa, koskei ollut paljon herrasmiehiäkään.
Sillä eihän ainakaan nimismieheltä sopinut ottaa valtaa pois. Kukas sitte pahantekiät panisi kiini, ja kukas häätäisi vallattomuutta.
Yhtä vähän kävi tuomarilta riistää hänen valtaansa. Kukas ratkaisis riidat ja tuomitsisi pahantekiät.
Muutamain mieleen johtui kruununvouti ja henkikirjoittaja, jotka eivät asuneet pitäjässä, mutta kävivät siellä ylöskannolla ja veivät suuret rahamäärät mennessään. Paitsi sitä kuulutti kruununvouti usein ryöstöön niiltä, jotka eivät jaksaneet maksaa ulostekojansa.
Sitä olisi kyllä ollut pidettävä ankarana valtana, jollei rahat olisi menneet kruunulle. Vaan eihän puhujat ainakaan tarkoittaneet kruunua.
Mutta koska puheita pidettiin herrain vallasta, niin arvelivat kuuliat, että sillä tavoitettiin jotain kaukaista, Onkivedellä olematonta, mutta kuitenkin olevaista. Vaan kaukaista kun se oli, niin se pikemmin heitä nukutti kuin herätti.