"Ja sittekin, vaikka me olimme päässeet vieraan kansan vallasta, rasitti meitä kumminkin yhä tuo vieras kieli." — — —
"Kieli on paha jäsen, sanoo apostoli Jakob, vaikka se niin pieni on", muisti akka pyörtänöllä. Enempää ei hän sillä erällä muistanut.
"Herrat ovat meitä orjuudessa pitäneet", jatkoi pappi innostuneena. "He ovat syöneet meidän hikemme ja väkemme." — — —
"Hän puhuu herrain päivistä", huomasi taas akka pyörtänöllä; "minä kuulin äite vainajani kuulleen äite vainaaltaan, että ennen muinaan pidettiin herrain päiviä, vaikken koskaan saanut selkoa, mitä ne oikeastaan olivat. Mutta kyllä kai ne olivat jotain riksräättiä, joissa tuomittiin piikki tynnyriin ja mestaus-lavalle ja muuta semmoista."
"Herrat ovat pyytäneet sortaa meitä, Suomen kansaa", sanoi pappi yhä tulistuneempana, "muukalaisuuden ikeellä. Mutta Jumalan kiitos — tätä lausetapaa käyttävät kansanmieliset hyvin usein, vaikkei se heidän asiaansa muuten sovellukaan — me olemme kerrankin heränneet" — — —
"Niin, niin", huokasi akka, "me olemme heränneet synnin unesta." — —
"Me olemme heränneet tuntemaan, että meillä on valta ja voima" — — —
"Ja kunnia ijankaikkisesti amen", höpisi akka, papin puheen sekaan — — —
"Ettei meidän enää tarvitse kestää ja kärsiä muukalalaisuutta keskuudessamme ja niskoillamme. Ja siitä tulee meidän kiittää niitä miehiä, jotka meitä ovat valaisseet, historian ja järjen valolla. Ne ovat, jokainen teistä tietää, kutka ne ovat. Minä nimitän heidän vain tässä heidän kunniaksensa. Ne ovat Juhana Vilhelm Snellman ja" — — —
"Ovatko ne pappeja?" kysyi akka. Mutta kukaan ei tiennyt siihen vastata. Sentähden hän itse jatkoi keskusteluansa: