"Ei, sen verran kuin minä tähkäpäitten luontoa käsitän."
"Terveiksi. Mitä muuten kuuluu?" jatkoi unilukkari, tultuansa lähemmäksi ja tarjoten rusthollarille kättä.
"Eipä mitään erinomaista."
"Poikanne Severin on jo, kuulemma, palannut maanviljelys-opistosta.
"Niin on. Hän tuli kotiin toissa iltana."
"Kaiketi hän nyt on uhka maanviljeliä ja voittaa pian teidän?"
"Arvattavasti on hän ahkerampi apilassa ja vikkelämpi vikkerissä, kuin minä. Sillä senlaisiin uusiin viljelyksiin en minä pysty. Mutta vielä minä hänen kanssansa lupaan kilvan kyntää ja ojaa kaivaa."
"Älkää sanoko! Uusi aikahan tykkänään halveksii meidän ojiamme ja kyntöämme."
"Halveksikoon vain. Se halveksii monta muutakin seikkaa meidän ajoiltamme, joka ei olisi niinkään halveksittavaa."
He läksivät yhdessä astumaan kylää kohden, ja unilukkari jatkoi: