Severin läksi ulos. Hän päätti vielä hakea selville Ivarinkin, ennenkuin hän itse menisi maata. Hän kävi siis väen tupaan, joka oli aivan pimeä. Mutta Severillä oli tikkuja taskussaan, joilla hän veti valkean, vaan ei hän löytänyt kynttilää eikä päreitä. Tikku sammui pian, eikä hän sillä kauvas nähnyt. Hän otti uusia tikkuja usiampia ja sytytti niillä valkean loisteen.
Nyt hän näki Ivarin pitkänään penkillä, katsellen avonaisilla silmillä tuvan lakea kohden.
"Sinuahan minä juuri etsin, mies", huudahti Severin, "jos luulet olevasikin tähtien tutkia, niin et niitä katon läpitse näe."
"Hm."
"Niin, hm, tule ehtoolliselle ja maata."
"Minua ei maita."
"Mikä ei maita, ruokako vai uni?"
"Ei kumpikaan."
"Oletko tanssinut itsesi niin perin väsyksiin?"
"En ole tanssinut ensinkään."