"Mikset taloon ensin tullut? Tyttäresikin on siellä. Ja Ivar." — —
"Ivar on täällä," vastasi tämä, kuin sotamies vääpelin huutoon.
"Niin, mikset taloon ensin tullut" — hän aikoi sanoa aamukahville — mutta hän arveli, ettei Puolamäki siitä suurtakaan pitänyt, sentähden hän lisäsi — "tytärtäsi tervehtämään?"
"Tyttäreni menestyy arvaten hyvin emännän turvissa," vastasi Puolamäki tyvenesti. "Minä tulin tänne, käskyn mukaan päivä työlle."
"Hm, päivätyölle. Tiedäthän mitä päivätöitä nämät ovat. Jokainen tahtoo näissä nähdä tuttavansa ja ystävänsä."
Väki-joukko alkoi jo tulla levottomaksi. Se oli valmis työhön ja oli tottunut alkamaan sen isännän käskystä, joka tavallisesti ennen oli lausunut sen käskyn lyhyesti ja arvokkaasti. Nyt hän piti puheita tuttavuudesta ja ystävyydestä ja torpparien tyttäristä. Se oli kaikki outoa.
Siuron isäntä kuitenkin pian havaitsi tuon levottomuuden ja että hän helposti kadottaisi valtansa, jollei hän heti ottaisi vanhaa "käskevää" ja "komentavaa" muotoansa.
Sentähden hän kääntyi väkijoukon puoleen ja lausui lyhyesti:
"Jokainen sirpillä varustettu mies ja nainen alkaa näiden sarkain päästä" — hän viittasi kädellänsä, osoittaen sarat — "ja sitte tuonne. Työn mukaan annan minä lisää määräyksiä."
Lisää määräyksiä ei kaivattu. Jokainen ryntäsi työhön tarmonsa takaa.