Ajattelemme että kun heinäsirkat itäisillä mailla pilvenä lentelevät ilmassa ja laskevat vehnä-eloon ja syövät kaikki, niin ne pitävät samanlaista suhinaa.
Mutta tässä oli se eroitus, ettei eloa syöty. Kaikki säästettiin, eikä mitään varissutkaan. Sillä isäntä oli saanut talkoonsa otollisella ajalla, niinkuin tavallisesti. Tähkäpäät pysyivät oljen kaatuessa yhtä täysinäisinä kuin ne olivat pystyssä ollessaan.
Se, joka ensimmäiseksi tätä seikkaa tutki, oli tietysti isäntä itse.
Hän arveli että pieni pilvi, peittämään paahtavaa aurinkoa, ei olisi liiemmäksi. Mutta hän oli kiitollinen siitä, mitä taivas sallei, eikä tahtonut nurista. Hän oli valinnut, parhaan ymmärryksensä mukaan, soveliaimman päivän. Ja jollei se ollut hänelle onneksi, oli hän siihenkin tytyväinen.
Moni näkee vainionsa täynnä tähkäpäitä ja tähkäpäät täynnä jyviä ja kuitenkin saa hän riihestä huonon tulon. Syy tähän on ehkä se että suurin osa tuloista on varissut pellolle. Siitä tulee vähemmän leipää sinä vuonna. Mutta pelto on hyötynyt ja antaa ehkä tulevana vuonna sitä runsaamman sadon, jollei varikset sitä ennen ehdi korjaamaan, mitä varissut on.
Varis on ehkä siitä saanut nimensäkin.
Työ kävi uhkamäärilleen.
Kouruuksia kaatui maahan paljon. Mutta kun jokamies leikkasi eikä kukaan sitonut, oli isännän pakko käskeä niitä, jotka hän siihen katsoi soveliaimmiksi, lakata leikkaamasta ja ruveta sitomaan.
Ja sitte tuli korjata sitomia "kokkosiin."
Se oli aina ennen ollut isännän asia. Mutta tällä kertaa hän näki mahdottomaksi tehdä kokkosia yksin niin paljon kuin eloa maahan leikattiin.