"Mitä hänen olisi pitänyt unhottaman?" kysyi Mari.
"Sinun."
"Minun? Senkö vuoksi hänen lähetitte maanviljelyskouluun?"
"Osittain senkin vuoksi," sanoi Siuron isäntä, "vaan myöskin tietysti hänen opiksensa."
"Mutta ettehän syytä minua, että minä olisin Severiniä kehoittanut pitämään minua muistossaan. Me emme koskaan ole olleet kirje-vaihdossa."
"Minä luotan sinun sanaasi. Vaan kuitenkin olet sinä pysynyt hänen muistossansa."
"Se on kyllä ikävä," sanoi Mari, "koskette sitä tahtoisi sallia."
"Entäs sinä, Mari? Onko se sinunkin mieltäsi vastaan, että hän sinua on muistanut?"
"Teettekö minusta pilkkaa, isäntä, vai miksikä niin kysytte?"
Isäntä ei tehnyt pilkkaa. Hänen kasvonsa olivat hyvinkin vakavat kuuvalossa.