"Vanhojen kanssa on turvallisempi kävellä kuuvalossa, kuin nuorten.
Minä tulen teidän kanssanne."
Mari arvasi, että Severin oli puhutellut isäänsä, vaikkei hän käsittänyt milloin se olisi tapahtunut, jollei yöllä. Sillä koko päivän oli Severin häärännyt samoissa toimissa kuin Marikin. Mutta tytönkin mielestä oli parasta, että tultaisiin asiassa selville. Hän arveli, että Siuron isäntä nyt julistaisi hänelle, että tämä oli viimeinen kerta, jolloin hän, Mari, oli tässä talossa toiminnut emännöitsiänä.
Mutta ei hän peljännyt kovia sanojakaan, sillä hänen oma-tuntonsa oli puhdas.
Isäntä johti heidän kulkuansa juuri samalle ranta polulle, missä he eilis illalla olivat käyneet. Siellä he istuivat isännän penkille. Ukko lausui:
"Minä aivon puhua sinun kanssasi Severinistä. Tehän olette vanhat tuttavat."
"Niin, lapsuudesta saakka," vastasi Mari, "ja erittäin rippikoulun ajalta."
"Sen rippikoulun jälkeen lähetin minä Severinin maanviljelyskouluun.
Hän oli silloin kahdeksantoista vuotias."
Ukko puhui tämän ikäänkuin itsekseen.
"Ja siitä ajasta on kulunut kaksi vuotta," jatkoi Mari ukon puhetta.
"Niin, oikein, kaksi vuotta, eikä Severin ole sillä aikaa mitään unhottanut."