"Ja mitkä ne olisivat?"
"Niitä on paljon, niinkuin sanoin, eikä ne ole yhtä haavaa selitettävissä. Mutta yksi niistä on se että kunto ja järkevyys ovat paremmat kuin rikkaus."
Marin mielestä ukko nyt lasketteli arvoituksia. Hän ei saattanut aavistaakan, mihin isännän ajatukset johtaisivat.
"Minä olen tähän asti ajatellut," jatkoi rusthollari, "että minä parhaiten katsoisin poikani etua, jos hankkisin hänelle rikkaan emännän."
"Niin on Severikin sanonut — taikka oikeimmin, hän sanoi sen eilen, sillä emme koskaan ennen ole niistä asioista keskustellut," selitti Mari totuuden mukaan.
"Mutta joskus ja useinkin," jatkoi isäntä omaa puhettansa, "on suuretkin tavarat nähty äkki-huomaamata katoavan, olletikin ne, joita helpolla on saatu."
"Se kyllä on tosi," lausui Mari, sanoaksensa jotain.
"Ja minä pelkään, ettei Severinissä olisi miestä säilyttämään helpolla saatuja tavaroita," lisäsi isäntä.
"Kuinka niin? Eihän Severin mikään tuhlaaja ole."
"Hänellä ei ole ollut suuria tuhlattavia, niin ettei siitä asiasta tiedetä mitään päättää. Mutta juuri sen vuoksi olen minä päättänyt antaa hänen itse luoda tulevaisuutensa — työllä ja taidolla, jos hänellä taitoa on."