"En minä tiennyt luvata. Ethän sinä ole pyytänyt minua sillä kaupalla."
"Juuri sillä kaupalla olen minä sinua pyytänyt, Mari."
"No, lähdetäänpä sitte yhdessä maailmaa vaeltamaan!" sanoi Mari ja koetti hymyillä.
He eivät kuitenkaan heti lähteneet, vaan istuivat siinä kauvan aikaa kuuvalon iltamassa, luoden rusottavia tulevaisuuden kuvia.
Ja me, jotka tämän jutelman olemme luoneet, saisimme tähän sen lopettaa. Ja ehkä lukiattaremme siihen tytyisivätkin.
Sillä useimmat romanit loppuvat tavallisesti siihen, että ne kaksi nuorta, joista niissä puhe on, joutuvat keskenänsä kihloihin.
Mutta niitä on romaneja, jotka välin kestävät kauvemminkin. Ja tässä jutelmassa mainittuin henkilöiden kohtalot eivät ole tulleet kaikin puolin ratkaistukseen sillä, että Severin ja Mari tekivät elinkautisia lupauksia toinen toisellensa. Itse heidänkin kohtalonsa vaatii kehittämistä. Sentähden sanomme vain:
Edellisen osan loppu.
End of Project Gutenberg's Torpan tyttö I, by Anton Wilhelm Lindgren