Severin kaipasi Maria ja etsei häntä väkijoukosta ja äitinsä luota ja taas väkijoukosta, vaan ei löytänyt. Käydessään näin edestakaisin, kohtasi hän isänsä.
"Severin," sanoi isä, "Mari odottaa sinua puiston rannalla. Hänellä on sinulle jotain sanomista."
Severin riensi rannalle.
"Mari, Mari, missäs olet?" huuteli hän.
Mari sai tuskin vastatuksi. Hän oli sillä välillä ehtinyt puhkea itkuun, eikä olisi tahtonut sitä näyttää Severinille.
"Sinä olet puhutellut isääni?" kysyi hän.
"En ole. Isäsi on puhutellut minua."
"Ja? — — —"
"Suostui ottamaan minun miniäksensä ja käski meidän sitte mennä niin pitkälle kuin tietä kestää."
"Ja sinä lupasit?"