Aikaa kului tähän kokemiseen. Mutta ennen päivän nousua olivat verkot kuitenkin veneessä. Sitte soudettin joutuen rannalle.
"Mitäs tällä kalan paljoudella teemme?" kysyi Severin.
"Menet heti kaupunkiin myymään," vastasi Mari. "Maanviljeliän tulee muuttaa rahoiksi kaikki mitä hän taloudestansa irti saa."
"Se on minunkin ajatukseni. — Vilja ei yksin tuota korkoja ja velan kuoletusta."
Severin juoksi taloon hakemaan väkeä avuksi verkkoja tyhjentämään.
Siinä olikin suuri työ, saalis kun oli runsas ja työ joutuen tehtävä.
Severin valjasti hevosen ja läksi kaupunkiin, korvollinen kaloja rattailla.
Tori-aika oli jo ohitse, kun hän sinne saapui. Mutta hän seisahti kuitenkin tyhjälle torille, päättäen lähteä kulkemaan talosta taloon tavaransa kaupalle, jollei muu auttaisi.
Mutta pian saapui hyvälle tavaralle ostajia, ensiksi kaikista taloista torin varrella ja sitten etäämmällä olevista. Sillä sanoma levisi pian. Eikä aikaakan niin pohja näkyi Severinin korvossa, ja hän oli ansainnut melkoisen rahasumman.
Osa saaliista oli kuitenkin jätetty kotitarpeeksi.