"Paljon on toimia, joita emännän täytyy uskoa palkollisille," jatkoi
Mari. "Mutta maitokamariani en minä usko kellekään."
"Se on oikein," myönsi anoppi; "mutta niitä tulee joskus aikoja, jolloin et aina itse pääse askareihin — tulet joskus sairaaksi taikka olet matkalla. Sillä ethän aivo alituisesti pysyä kotosella, Mari?"
"No, tietysti en, vaikkenma tähän saakka vielä ole käynyt kotoa poissa muualla kuin kirkossa."
He menivät nyt Marin maitokamariin. Siuron ukko seurasi, mitään puhumata. Hän jätti ne seikat emäntäin keskusteltavaksi, ikäänkuin ei ne olisi kuuluneet hänen käsitysalaansa.
Maitokamari oli siisti, puhdas ja raitis, niinkuin sen jo eilis-illalla näimme, ja veti hyvinkin vertoja Siuron emännän maitokamarille.
Mari avasi akkunat ja sovitti taas verhot päivää vasten.
"Tämä keino ei ole oikein hyvä," sanoi Mari. "Ilmatorvet seinissä ovat ajanmukaisemmat. Severin lupasi tuoda semmoiset kaupungista."
"Ne lienevät todellakin mukavammat," sanoi Siuron emäntä. "Niitä käy pitäminen auki yöt ja päivät. Eikä niistä pääse sisälle pikku-varkaatkaan, ei edes talitintit, kun ne sulkee rautaverkolla, joka päästää ilman kulkemaan."
Heidän näitä haastellessaan, täytti Mari tyttöjen avulla tyhjät ja puhtaat kehlot aamumaidolla.
Sittekuin tytöt olivat menneet, jatkoi Mari.