"Pahaksi onneksi on Severin poissa. Mutta kyllä minäkin ne tunnen ja osaan teille näyttää. Vaan ehkei anoppi jaksa kävellä?"
"Jaksan kyllä, kun hiljaa käydään," sanoi anoppi.
Aamu aterian päätettyä läksivät kävelemään, sittekuin Mari oli antanut palkollisillensa tarpeellisia määräyksiä.
Niinkuin olemme mainineet, oli Tuominiemen maat pantu vuoroviljelykseen.
Niitä lohkoja käytiin nyt siis tarkastamaan. Suvi viljat ottivat niissä enimmän tilan, Ruista kasvoi ainoastaan kahdessa lohossa. Sitä oli siis apen mielestä vähän, vaikka laiho oli jotenkin hyvää.
"Eihän tuosta tule niinkään paljon, että puustellin arenti saadaan maksetuksi," sanoi Siuron isäntä.
"Ei meidän olekaan pakko maksaa koko arentia rukiissa," vastasi Mari. "Me saamme suorittaa muissakin viljoissa. Ja kauraa on paljon kylvettynä."
"Onko muuta kuin vuoroviljelyksen lohkomaat."
"On suuri korpi, johon edellinen haltia oli aikonut kylvää ruista, vaan ei jaksanut. Severin kylvi sen keväällä kauralla, ja siinä on aimo oras."
"No se nyt on jotakin."