Hän ei kuitenkaan hennonut siitä laveammin puhua Severinin kanssa. Sillä hän olisi suonut miehellensä kaikkia mahdollisia huvituksia, koska Severin, paitsi muuta, oli kaikin tavoin kelpo talon mies.
Mutta hän kamoksui kilpa-ajoja. Niissä oli hänen mielestänsä jotain rajua uhkapelin muotoista, jota hän ei itsekään saanut ajatuksissaan oikein selville.
Kaikessa tapauksessa olivat kilpa-ajot hänen mielestänsä ainoastaan rikasten ja joutilaitten työtä, eikä vasta-alkavien, joilla maatilansa oli ainoastaan arennilla.
Pyörittäessänsä neulomakonetta ei Mari kuullut että joku tuli porstuaan.
Ovi aukeni ja sisään astui vanha tuttavamme unilukkari.
"Hyvää päivää, nuori emäntä," tervehti vieras, "niin ahkera ja uskollinen."
Marin kasvot kävivät iloisiksi. Hän nousi työltään ja otti vieraan vastaan ystävällisesti.
Sillä unilukkari oli kaikkien nuorten pitäjäläisten tuttu heidän lapsuudestansa ja kunnioitettu vieras, mihin taloon hän vain meni.
"Niin yksin ja niin uuttera," lausui unilukkari. "Missä Severin on?"
"Hän on ajelemassa."