Paitsi sitä oli äiteä vastaan muitakin rikoksia ilmi tullut.
Molemmat tuomittiin kuritushuoneesen, äiti viideksi ja tytär kahdeksi vuotta.
* * * * *
Tärkeimpiä askeleita, mitä ihminen elämässään astuu, on epäilemätä ja varmaankin se, kun hän menee avioliittoon.
Olkoon se kumppani, jonka kanssa hän aikoo tämän liiton solmita, vaikka hänelle kuinkakin rakas — ja ehkä vielä sitä enempi — tuntuu se hetki kauhistavan juhlalliselta, jolloin tämä lupaus elin ajaksi lausutaan.
Sillä tietysti ei se ole kenellekään yhden tekevä minkälaiseen tulevaisuuteen hän sitoo kanssansa toisen ihmisen.
Ja jota tunnollisempi joku on, sitä painavampi on hänelle se hetki.
Hän asettaa tietysti eteensä kaikkein ensinnä sen kysymyksen: Onko se rakkaus, joka hänen sydämmessänsä nyt kytee, kestävä koko elin ajan? Onko se rakkaus, jolla kumppani häntä lähestyy, kestävä koko elinkauden? Entä jos ajan mittaan mieli muuttuu, toisen taikka toisen, taikka molempain? Entä jos se onnellisuus, joka nyt kuvastaa heidän edessänsä tulevaisuudesta, muuttuu onnettomuudeksi? Entä jos köyhyys ja kurjuus astuu sen varallisuuden ja hyvän toimeentulon siaan, jota he nyt toivovat ja odottavat?
Näitä ajatteli Marikin — ja sitä enemmän, jota lähemmäksi se hetki joutui, jolloin lupaus oli lausuttava.
Ja hän ajatteli niitä senkin vuoksi enemmän, koska hänellä mielestänsä oli suurempi edesvastaus kuin muilla.