Mari ei olisi huolinut mennä mukaan ja tahtoi sillä näyttää, ettei hän epäillyt Severinin oikein asioimisesta; mutta Severin vaatei häntä, eikä luvannut mennä yksin. Sentähden he läksivät molemmin.

Kauppa-neuvos K. oli hyvin iloissaan, kun he tulivat tarjoamaan hänelle hevosta. Hän maksoi tinkimätä hinnan, mitä vaadittiin.

* * * * *

Astumme ajatuksissamme aikaa vähäisen, vuosia vaihettelevia muutamia.

Severin ja Mari, taikka oikeimmin Mari ja Severin olivat onnella ja menestyksellä hoitaneet talouttansa Tuominiemellä.

Sanoimme Mari ja Severin, sillä jälkimmäinen, vaikka ulkoa nähden isäntä talossa ja väkensä komentaja, noudatti kuitenkin emäntänsä tahtoa.

Hänen itseviisautensa ja itserakkautensa oli saanut semmoisen tärähdyksen, että vaikka hän siitä muuten virkeni, ei hän enää koskaan luottanut tuumiinsa, jos Mari jollain tavalla ei niihin mieltynyt.

Ja sen vuoksi vallitsi talossa hyvä sopu, kauniinta laatua.

Korpimaat laajenivat laajenemistaan viljelykselle ja kasvattivat runsaat laihot heinää, kauraa, ruista.

Karjapiha laajeni myöskin ja maitokamari — ja kanain ja hanhien luku.