Ja isäntä huomasi, että Severin oli häntä monta vertaa toimeliaampi,
Hänenkin mielensä teki päästä jo kaikista huolista ja vaivoista.
Mutta pää-asiassa teki molempain mieli saada läheisyyteensä lapset ja lasten lapset. Heille tuli raskaaksi elää käyden kahtauttaan suuressa varakkaassa talossa, kun heidän oli mahdollinen saada niin suloista väkeä jokapäiväisiksi elinkumppaniksensa kuin Mari ja hänen lapsensa olivat.
He keskustelivat asiasta niin, että Siuron rustholli kokonaisuudessaan annettaisiin Severinille ja Marille, ja vanhukset eläisivät yhdessä heidän kanssansa.
Tätä tulivat vanhukset yhtenä päivänä ehdottelemaan nuorille.
Tosi kyllä että Tuominiemi oli tullut Severinille ja Marille rakkaaksi, koska he siellä olivat avioelämänsä alkaneet ja taloutensa siellä ruvennut hyvin menestymään, mutta vanhusten mieltä ei ollut pahoittaminen.
Kuitenkin oli päätettävä, ettei noita inhoittavia eläke-ehtoja, jotka olivat niin tavallisia, kun vanhat luovuttavat lapsilleen talonsa, saisi tulla kysymykseen. Heidän taloutensa olisi pysyvä yhteisenä, niin kauvan kuin yksikin eläisi, paitsi mitä lapsiin tuli.
Severin ei kammonut ryhtymästä isänsä taloa hoitamaan, kun hänellä oli niin soma apulainen kuin Mari oli, josta hänen isänsä piti yhtä paljon kuin silmä-terästänsä.
Severin oli tullut siihen havaintoon, että mitä erimielisyyksiä ikinä oli ollut syntymäisillään, Mari ne aina oli saanut tasoitetuksi. Ja Mari ne edelleenkin olisi tasoittava, jos niitä ilmaantuisi.
Siis sovittiin niin, että Ivar ottaisi haltuunsa Tuominiemen ja muuttaisi sinne vanhempainsa kanssa.
Mari ei kuitenkaan tahtonut, että Puolamäki, hänen syntymäkotinsa, joutuisi vieraille.