— Tässä olen!
Sitten tuli hävisi.
— Oo, neiti Fanny, vastasi poika, — tuokaa tulta, ja pian!
Tuli välähti uudelleen pihalla.
Edith ja Marina, jotka laskeutuivat hitaasti, voivat kuulla Ricon ja
Fannyn riitelevän ja silloin tällöin kreivitär Foscan äänen. Fannyllä
oli kynttilä kädessään ja Ricolla pieni lyhty. Kreivitär toisti yhä: —
Ettekö ole löytäneet Momoloa? Ettekö ole löytäneet Momoloa?
— Emme, rouva, emme ole löytäneet mitään Momoloita. Ja te, neiti Fanny, menkää kynttilän kanssa, sill'aikaa kun menen hakemaan lyhdyn.
Fanny ja kreivitär lähestyivät kiviportaita.
— Kreivitär! huusi Marina vielä näkymättömänä.
— Etkö ole tavannut poikaani, aarteeni? Etkö ole löytänyt Momoloa? Oi, jumala, mitkä Pontius Pilatuksen portaat! Minua ihmetyttää Momolo, sillä lähetin hänet sinua vastaan viisi minuuttia sitten. Ja poikani lähti sinua vastaan jo puoli tuntia sitten. Odota sinä kynttilöinesi, tässähän on yksi pahuksen porras puoliksi haljennut. Missä olet, Marina? Kohottakaa hiukan tuota kynttilää, herran siunattu. Oh, jumalani, Marina, en näe sinua vieläkään.
Rico kulki edellä lyhtyineen, hypäten kolme porrasta kerrallaan. Pian nähtiin hänen pysähtyvän ja alkavan laskeutua alaspäin. Lyhdyn takana loistivat pimeässä suuret teräsnapit, jotka kreivitär tunsi. Hän meni eteenpäin ja syleili Marinaa.