Kreivitär, Nepo ja Vezza seisoivat kuin salaman iskeminä, odottaen räjähdystä, jotakin samantapaista kohtausta kuin vuosi sitten. Asianajaja keskeytti kertomisensa, Don Innocenzo ei ymmärtänyt mitään ja kysyi: — Mitä nyt?
— Ei täällä, sanoi Marina.
Vezza ja Mirovich yrittivät lähteä hiukan liian myöhään.
Salvadorit eivät liikahtaneetkaan.
— Jääkää vain, lisäsi Marina. — Tarvitsen raitista ilmaa. Tuletteko alas puutarhaan, herra Silla?
Tämä kumarsi uudelleen.
— Puutarhaan, huudahti kreivitär.
— Näin kolealla ilmalla? lisäsi hän sitten. — Minusta ei tunnu…
— Ja näin kostealla… sanoi Nepo. — Mieluummin pylväskuistikolla…
— Hyvää iltaa, sanoi Marina. — Teen pienen kierroksen ja palaan heti huoneisiini.