Steinegge hypähti.
— Oh, anteeksi, se ei ole mahdollista! Näin hänet itse Milanossa toissapäivänä, omassa kodissani, eikä hän silloin sanonut mitään.
— Ja kuitenkin hän on nyt täällä.
— Oletteko nähnyt hänet?
— Tietysti.
Oh, mutta tämä!… Suokaa tuhannesti anteeksi, mutta minä luulen, että teidän silmänne eivät ole nähneet oikein. Oh, tämä on vallan mahdotonta! Hän, hän täällä palatsissa!
Hän nousi ja alkoi kävellä kiivaasti edes takaisin muurin viertä puhuen jotakin saksaksi.
Yht'äkkiä hän pysähtyi. Eräs ajatus oli välähtänyt hänen mieleensä.
— Ehkä hänet on kutsuttu? Ehkä sähkötetty tulemaan?
— Voi olla, mutta en uskoisi, sillä kreivistä olen jo sanonut, missä tilassa hän on, markiisitar ei voinut sietää häntä silloinkaan, kun hän oli täällä ensi kertaa, ja Salvadorit eivät tunne häntä.