— En, vastasi Silla. Ääni ei ollut enää huumaantunut, vaan sellaisen ääni, joka äkkiä näkee jotakin kauheata.
— Kuinka? sanoi Marina.
Ja hän käyristyi koettaen tempautua irti kuin käärme varpushaukan kynsistä. Lopulta hän rauhoittui synkän näköisenä.
— Ohoi, tuo kynttilä! Kuka on jättänyt tuon kynttilän tuohon? sanoi Catte tullen kreivin huoneen vastakkaiselta puolelta. Toinen liikutettu ääni kertaili: — Jeesus Maria, Jeesus Maria!
Fanny oli laskenut kynttilän ensimmäiselle porrasaskelmalle. Catte ja kreivitär Fosca kulkivat ohitse katsoen ylös portaille ja pysähtyivät. Silloin Silla vaistomaisesti laski vapaaksi Marinan, joka hypähti käytävään noiden kahden naisen hämmästyneiden silmien eteen ja riensi sitten tervehtimättä heidän ohitseen. Kreivitär Fosca, suureen, mustaan huiviin kääriytyneenä, katsahti Sillaan salama vakavan arvokkaissa, rahvaanomaisissa kasvoissaan, ja meni sanaakaan sanomatta edelleen. Silla laskeutui käytävään ja näki hänen menevän Catten kanssa kreivin huoneeseen. Marinaa ei näkynyt, ja hän ymmärsi tämän jo astuneen sisään ja löi raivoissaan nyrkillä otsaansa. Sitten hän astui varpaillaan kuolevan oven eteen ja kuunteli.
Leveä, lyhyt ja vakava ääni kuin tuskin kosketettujen urkujen vastasi:
— Amen.
Silla puristi kuin hukkuva oven käsiripaa. Ovi avautui; kuiskattiin: —
Sisään.
Hän astui, ei katsonut, ei nähnyt mitään ja putosi polvilleen erään tuolin viereen oven lähelle.
Lattialle vuoteen viereen laskettu kynttilä valaisi valkeita, alas riippuvia lakanoita, vuoteen messinkipalloja ja hajalleen maahan pudonneita jääsiruja, heittäen huoneen poikki don Innocenzon suuren varjon, hänen seisoessaan suorana kuolevan vuoteen vieressä; sairas hengitti kiireesti ja vaivalloisesti koristen. Vuoteen jalkapäässä, puolipimeässä, seisoi lääkäri, hänen vieressään polvistui Giovanna tukahduttaen nyyhkytyksiään vuodevaatteisiin. Siellä täällä suuren huoneen pimeissä varjoissa olivat polvillaan kreivitär Fosca poikineen, Vezza, palvelijat ja puutarhuri. Tämä ja kreivin kamaripalvelija itkivät. Mirovich, vanha maailmanmies, seisoi eräässä nurkassa nojaten seinää vastaan. Hän olisi mielellään mennyt tiehensä, mutta jäi paikalleen huomaavaisuudesta kreivitärtä kohtaan.