Nepo, Vezza ja Mirovich ottivat askeleen naista kohti, joka seisoi kuin kummitus keskellä huonetta.
— Jumalan nimessä, viekää hänet pois, nyyhkytti Giovanna. — Hänhän on murhannut kreivin!
Siinä samassa Marina levitti käsivartensa taaksepäin ja taivutti vartaloaan ja kasvojaan alas. Ei kukaan noista kolmesta uskaltanut lähestyä häntä, ei estää häntä huutamasta kimeällä äänellä:
— Rakastettunsa kanssa!…
Silloin nähtiin Sillan syöksyvän hänen luokseen ja nostavan hänet käsivarsilleen.
— Nähdäkseen sinun kuolevan! huusi nainen ylhäältä ilmasta rimpuillen vastaan. Silmänräpäys, ovi avattiin ja suljettiin kiivaasti, Silla ja Marina katosivat, huone kävi taas hiljaiseksi. Nepo, Vezza ja asianajaja lähestyivät varpaillaan ovea.
— Nepo! sanoi kreivitär Fosca matalalla äänellä, mutta lujasti: — Tänne!
Nepo totteli ja meni hänen luokseen. Molemmat toiset poistuivat.
— Kreivi Cesare ei ole voinut kuulla sanaakaan, sanoi don Innocenzo ottaen kynttilän ja pannen sen yöpöydälle. — Hän lepää rauhassa.
Lääkäri lähestyi, pani kätensä kreivin sydämelle, veti esiin kellonsa ja sanoi kovaa: