Hän astui saliin don Innocenzoa äänettömästi kädellään tervehtien. Tämä etsi sikarikotelon, jonka Steinegge oli unohtanut eräälle tuolille, ja ojensi sen hänelle. Edith tunsi kotelon alkuperän ja tarttui siilien katsomatta sitä.
Jäätyään yksin kirkkoherra ajatteli:
— Mitähän hän lienee kirjoittanut?
Hän sammutti lampun, odotti, että Steinegge sulkisi ikkunansa ja että askeleet salin yläpuolella vaikenisivat, sitten hän tarttui kynttiläänsä, meni ulos ja kumartui katsomaan hiekkaan.
Hiekkaan oli kirjoitettu sana, mutta siitä ei saanut selvää, sillä puolet oli pyyhitty pois. Neljä viimeistä jäykkää, vieraskielistä kirjainta, sai kirkkoherra kauan niitä tutkittuaan näin luetuksi:
»… mweh.»
Muusta ei päässyt selville.
— Weh-sanan pitäisi merkitä saksaksi vaivaa, sanoi hän itsekseen. —
Mutta tuo m?
Hän pyyhki vihdoin koko sanan pois ja palasi mietteissään saliin.
Sill'aikaa palatsin synkässä varjossa Guercinon enkeli rukoili miehen puolesta, joka petoksen kautta oli yht'äkkiä syösty ikuisuuteen. Hänen elämänsä oli ollut lyhyt, köyhä toiminnasta, monen salaisen kurjuuden tahraama, ja nyt lopussa oli vielä erehdyksiä, jotka ankara inhimillinen tuomio oli jo tuominnut. Ja kuitenkin hän oli miehekkäästi kamppaillut hengen kamppailua, kaatunut monet kerrat ja taas haavoitettunakin noussut ylös ja taistellut edelleen; hän oli rakastanut aina kuumeeseen ja kyyneliin asti noita jumalallisia mielikuvia, joita maa ei päällään kanna, noita ylevän elämän ihanteita, joita hän yksin ja ahdistuksissaan aavisti tulevaisuudessa olevan. Hän oli kestänyt monet kerrat, kirvelevin sydämin, mutta lujin kasvoin, ihmisten välinpitämättömyyden ja Jumalan äänettömyyden ja tuntenut päänsä päällä ivaavan vihollisen varjon. Ja vieläkin enemmän, tuntien epäjohdonmukaisuuden olentonsa sisimmässä, tuskallisten ristiriitaisuuksien painamana, kykenemättömänä suuriin tekoihin, joista hän uneksi, ja pieniin, jotka painoivat hänen sydämellään, nimittäin elää ja tulla rakastetuksi, niin, joka päivä askel askeleelta työnsivät häntä olosuhteiden valtava pahansuopaisuus ja hänen oman luonteensa sairaalloisuus peloittavaa haaksirikkoa kohti.