— Eikö teidänkin mielestänne, tohtori?
— Ehkä hiukan kevytjalkainen, niinpä niin, vastasi tohtori raukkamaisesti ja työnsi talonpojan pari askelta eteenpäin, niin että se uhkasi viholliskuninkaan talonpoikaa.
— Pankaa tarkasti mieleenne, rakas tohtori, sanoi kreivi, — ettette sotkeudu pelaamaan palvelijoiden kanssa, kun pelaatte minun talossani; teille ei koituisi siitä mitään hyötyä.
Tohtori antoi hevosensa tehdä huikean hyppäyksen.
— Mitä nyt teette? sanoi kreivi.
Tämä iski päätään kädellään, vetäisi takaisin hevosensa ja sanoi olevansa suorastaan sekaisin kovasta kuumuudesta; hän oli lähtenyt kotoaan jo kello 11 ja tehnyt neljä, viisi sairaskäyntiä auringon paahteessa.
— Oh! huudahti kreivi säpsähtäen ja katsoen kelloansa. — Ja minä kun unohdin kokonaan. Minunhan täytyy mennä eräitä ystäviäni vastaan.
Tohtori ei voinut uskoa, että tuo kiusallinen peli todellakin keskeytyisi.
— Jättäkäämme, jättäkäämme se, sanoi hän, — tulen joskus toiste.
Fanny palasi.